google-site-verification=KC1x06XtgZBI2BGKB4ui2hirn0uUwHR6pbLgSVc4C7c
 
Search
  • Peuccupaja

Tunne, ystäväni

Updated: Mar 26

Tunteet ovat mukana kaikessa toiminnassamme, tarvitsemme niitä. Aihe on laaja, eikä tässä kirjoituksessa suinkaan kattavasti käsitellä kaikkea tunteisiin liittyvää eikä myöskään pyritä listaamaan kaikkia mahdollisia tunteita. Perustunteidenkin tunnistamisessa ja nimeämisessa saattaa olla joskus hankaluuksia, saati kaikkien mahdollisien vivahteiden. Lähinnä tarkoitus on tiivistetysti kertoa tunteiden merkityksestä ja vaikutuksesta elämäämme ja hyvinvointiimme.


Kaikki akuutit tunteet ovat positiivisia


Toistan, kaikki akuutit tunteet ovat positiivisia. Väärää tunnetta ei olekaan. Tarvitsemme tunteita. Niiden tehtävä on herättää huomiomme, viestittää meille itsestämme, virittää kehoamme ja elimistöämme toimimaan. Tunteet ovat mukana kaikessa toiminnassamme, tunteet ovat yhtä kuin tarpeet. (Perus)tarpeiden huomaaminen ja niiden tyydyttäminen on keskeinen tunnetaito. Se on kykyä huomata, milloin on nälkä, milloin väsyttää, milloin tarvitsemme piristystä, milloin turvattomuus nostaa päätään, milloin jokin tunne viestittää meille henkilökohtaisesta kasvunpaikasta. Tunteet ohjaavat meitä hyvinvointiamme tukevia asioita koti, huolehdimme itsestämme. Tarpeisiin vastaaminen ja niiden tyydyttäminen oikeaan aikaan tarkoittaa palkitsevien kokemusten, tyytyväisyyden, ilon, mielihyvän ylläpitämistä elämässä.

Tunne syntyy, kun aistimme reagoivat havaintoon, joka synnyttää kehossa ja aivoissa tiedostamattomia reaktioita. Yksi akuutti, puhdas tunne kestää enintään kahdeksan minuuttia. Jos tunteen ottaa vastaan, kestää sen ja tarvittaessa käsittelee, tunne on tehnyt tehtävänsä ja se voi mennä: nälkä – syön, turvaton olo – hakeudun äidin/isän/aikuisen/kumppanin/ystävän, pelko – valmistaudun hyökkäämään/välttämään.


Milloin ja tunteista voi sitten muodostua meille kuormaa kannettavaksi, hyvinvointiamme häiritsevä tekijä


Kuormaa kertyy silloin, jos

- koettu tunne on erityisen voimakas ja äkillinen,

- tunne on jatkunut liian pitkään niin, että voimavarat ja käsittelykyky ylittyvät.


Muutamana esimerkkinä mainittakoon pitkäkestoinen stressi/kuormitustilanne työssä, perhe-elämässä, parisuhteessa, tai pitkään jatkunut suru, joka ei ota laantuakseen, tai lapsuudessa tilanne, jossa lapsen perustarpeet eivät täyty ja lapsi sopeutuu reagoimaan ja toimimaan tietyllä tavalla (ns. tunnelukko) ovat tällaisia kuormaa kerryttäviä tilanteita.


Näissä tilanteissa on luonnollista alkaa kartella ja torjua kyseistä tunnetta. Tämä tyypillisesti tapahtuu ihan tiedostamatta, automaattisesti. Sopeutamme toimintamallejamme vallitsevaan tilanteeseen, ja jatkossakin reagoimme automaattisesti aina samalla, turvalliselta tuntuvalta tavalla, vaikka se olisi meille haitallistakin, mikä entisestään vahvistaa torjuttua tunnetta. Tunne-elämä kaventuu. Lapsuudessa sopeutumismallit ovat hyödyllisiä, auttavat selviytymään, mutta aikuisena ne ovat haitallisia. Ne saavat meidät toimimaan lapsen kaltaisesti eivätkä tarpeemme edelleenkään täyty.


Stressin tunne on merkki siitä, että rajojamme kolkutellaan ja olisi korjattava suuntaa. Akuuttina tunteena tarpeellinen, pitkäkestoisena kuluttaa voimavarojamme ellemme kuuntele sen viestiä ja toimi sen mukaan, tai emme syystä tai toisesta pysty korjaamaan tilannetta. Vihaakin tarvitsemme, sen tuomaa sisuuntumista. Epätasapainossa tunne voi ilmetä katkeruutena, syyllisyytenä, rauhattomuutena, levottomuutena, päättämättömyytenä, kiukkuna, hyökkäämisenä. Ilo on meille mieluisa, helppo tunne. Tasapainoisena ilo on syvää, rauhallista iloa, tyytyväisyyttä elämään. Ilonkin suhteen voi kuitenkin olla epätasapaino. Liiallisen riehakas ilo, ilottomuus, turhautuminen, raskaan tuntuinen elämä, alavireisyys, väsymys, rakkaudettomuuden tunne, tyytymättömyys esimerkiksi kertovat siitä. Hyvä realismi voi häiriössä muuntua jatkuvaksi huolehtimiseksi, hössötykseksi, vatvomiseksi, avuttomuudeksi, hermostuneisuudeksi, epätoivoksi ”en selviä tästä”, ajatus kiertää kehää. Myös surun ilmaiseminen on terveyden kannalta välttämätöntä, ja sitten taas liian pitkäaikainen suru on haitallista. Itsesyytökset, alakulo, itkuisuus, ahdistus, masennus, hämmennys jatkuvana olotilana viittaavat tasapainotuksen tarpeeseen. Pelko taas pitkittyessään voi muuntua kauhuksi, paniikiksi, riippuvuudeksi, häpeäksi, turvattomuudeksi.


Ihmisen luonteenpiirteisiin voi kuulua tietynlainen huolehtivaisuus, äkkipikaisuus, riehakkuus tms., mutta muutokset normaaliin ovat ne, jotka kertovat kuormituksesta ja tilanteen korjauksen tarpeesta.


Mitä tehdä


Suhtaudumme vaikeisiin tunteisiin kielteisesti, niitä on vaikea hyväksyä (esimerkiksi viha, inho, häpeä, pelko, epäonnistuminen), joskus niitä voi olla vaikea edes tunnistaa. Mitä keksin pelätä, tai kaikki mikä ärsyttää/suututtaa ovat viesti. Usein siinä kohtaa meillä on henkilökohtainen kasvunpaikka. Vaikeakin tunne kannattaa kuitenkin vastaanottaa, nimittäin jatkuvasti läsnäolevalla tunteella on meille viesti. Kun tuon tunteen tiedostamme, meidän tulisi huomioida se sillä torjutut, purkautumattomat, käsittelemättömät tunteet ovat haitallisia terveydellemme. Ennemmin tai myöhemmin, esimerkiksi kun olemme vanhempia ja meillä on kyky käsitellä asiaa, tai olemme ylittäneet pahimman stressiä aiheuttavan vaiheen, eli siis tilanteen salliessa, viisas kehomielemme pyrkii tuomaan tunteen=tarpeen uudelleen esiin, jotta voisimme sen tiedostaa, käsitellä ja antaa sen sitten mennä menojaan. Tämä ”uudelleenluovutus” voi näkyä kipuna, ahdistuksena, väsymisenä, ylivireytenä, päänsärkyinä, äkkipikaisuutena (ellei normaalisti kuulu henkilön temperamenttiin), kompensointina – mitä moninaisimmilla tavoilla.


  • Tärkeä on tunnistaa, että halu ei ole sama kuin tarve. Jos tarve ei tyydyty (olet jatkuvasti vihainen/ärsyyntynyt, huolissasi, et ole onnellinen, tyytyväinen, turvassa…), saatamme alkaa kompensoimaan sitä hetkellisellä mielihalujen tyydyttämisellä (sokeri, alko, kahvi, pelaaminen, jatkuva tekeminen, kiireisenä/liikekannalla pysyminen…).

  • Keskity tähän päivään, siihen miten vaikea tunne on läsnä tässä päivässä, ei menneisyyden murehtimiseen ja vatvomiseen.

  • Uskalla pysähtyä tunteen äärelle nimeämättä, analysoimatta, arvostelematta, muuttamatta, piilottamatta, korjaamatta sitä, työntämättä sitä pois – hyväksy se sellaisena kuin se on. Sillä on syynsä. Se haluaa tulla nähdyksi/kuulluksi, koetuksi, hyväksytyksi omana itsenään. Ole tunteen äärellä, viisas kehosi tietää miten tunteesta pidetään huolta, tunne alkaa avautua itsestään.

Tukea on saatavilla


Aina, tai edes useinkaan ei ole mahdollista yksin itsehoitona huolehtia tällaisista haasteellisista tilanteista ja monet hoitomuodot ovat tässä hyväksi avuksi. Uskalla uskaltaa hakea apua.


Kehollisista hoitomuodoista shiatsu ja akupainanta, akupunktio, kalevalainen jäsenkorjaus, vyöhyketerapia, reiki, shindo erinomaisesti tukevat prosessia. Keskusteluterapiat ilman muuta ovat avuksi, jos vastaanotolle vain löytyy aikoja.


Arvostetaan kaikkia tunteitamme, niillä on meille tärkeitä viestejä 🥰



Kirjallisuutta aiheesta:

Hytönen Elina, Lohikäärmeen lääketiede, Kiinalaisen lääketieteen perusteet, Epigram Oy (1998)

Niemi Päivi, Hyvää mieltä ja tunnetaitoja, Päivä Osakeyhtiö (2004)

Takanen Kimmo, Tunne lukkosi, WSOY (2011)

Takanen Kimmo, Murra tunnelukkosi, WSOY (2017)

Tunnetaitojen perusteet, Suomen Mielenterveys ry, www.mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitojen-perusteet



21 views0 comments

Recent Posts

See All